Murhenäytelmä luksustalossa

Useat poliisipartiot piirittivät arvotaloa Tampereen Pispalassa, kun 59-vuotias entinen maajoukkueurheilija ampui 56-vuotiaan lehtorivaimonsa joulukuun alussa. LUKSUSTALO. Roivaisten talo Erämiehenkadulla hiljeni joulukuisena iltana. Vaurauden kulisseissa kypsyi murhenäytelmä. Pispalan kirkossa oli sytytelty kynttilöitä ja veisattu hoosiannaa ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi, kun läheisessä omakotitalossa oltiin perimmäisten kysymysten äärellä. Näsijärven puoleisella rinteellä sijaitsevassa luksustalossa ei ollut lähestyvän joulun odotusta. Vuosikymmeniä yhdessä elänyt aviopari oli viikonvaihteen aikana ajautunut liittonsa pahimpaan kriisiin; vaimo halusi erota miehestään. Ero ja erolla uhkaaminen ovat vuosittain kymmenien henkirikosten synkkiä motiiveja. Suomalainen mies kestää huonosti hylätyksi tulemista ja yksinjäämistä. Pariskunnan aikuisiksi ehtineistä kolmesta pojasta kotona asui vain nuorimmainen. Huolestuneena hän oli soittanut vanhemmalle veljelleen isän ja äidin riitelystä. Isä oli viikonvaihteen aikana nauttinut alkoholia ja oli aggressiivinen puolisoaan kohtaan. Poika pelkäsi äitinsä puolesta. Yli 190-senttinen Hannu Roivainen on entinen mestaruussarjan lentopalloilija. Hänen tilillään on noin 180 pääsarjan ottelua ja Suomen mestaruus. Vuonna 1972 hän puki 15 kertaa ylleen maajoukkueen edustusasun. Edelleenkin entinen edustusurheilija on fyysisesti hyvässä kunnossa.

Kun vanhempien riitely sai äidin turvallisuutta uhkaavia piirteitä, päättivät pojat soittaa apua. Tuttavapiiri ei pidä Hannu Roivaista väkivaltaisena, mutta ehkä lapset tiesivät yrittäjänä toimineesta isästään enemmän. Ainakin isällä oli hallussaan haulikko, johon hänellä ei ollut lupaa.

Kotihälytys

Pirkanmaan hätäkeskukseen tuli joulukuun toisen päivän iltana kello 20.41 puhelinsoitto, jossa soittaja pyysi apua uhkaavaksi muuttuneen perheriidan selvittelyyn. Tehtävä kirjattiin tavalliseksi kotihälytykseksi ja tapausta lähti selvittelemään yksi partio. Poliisimiehet saapuivat kohteeseensa Erämiehenkatu 20:een kello 21.03. Ennen kuin partio ehti kolkutella luksustalon ovia, poliisit näkivät talon ikkunassa sekä Hannu Roivaisen että hänen puolisonsa. Tehtävä sai uuden käänteen, kun poliisit havaitsivat isännän kädessä pitkäpiippuisen aseen. Nyt poliisi lähti siitä oletuksesta, että mies uhkasi aseella vaimoaan. Hälytystilanteen alkuvaiheissa perheen nuorin poika oli sisällä rakennuksessa. Hän ei ollut välittömässä vaarassa eikä uhkauksen alaisena. Poika heitti kadunpuoleiselta parvekkeelta poliiseille kotinsa avaimet, minkä jälkeen hän poistui takakautta rakennuksesta. Nopeasti Erämiehenkadulle saapui useita poliisipartioita ja osa poliiseista näytti olevan rynnäkkövalmiudessa. Poliisi sai Hannu Roivaiseen puhelinyhteyden. Häntä yritettiin rauhoitella ja pyydettiin lopettamaan vaimonsa uhkaileminen. Tältä osin tapauskulkua ei ole kerrottu julkisuuteen yksityiskohtaisesti. Alibin saamien tietojen mukaan Hannu Roivainen hermostui poliisien tulosta talonsa edustalle. Hänellä oli ilmeisen väärä käsitys hälytyksentekijästä. Poliisien soittaminen on monta kertaa ollut viimeinen pisara ahdistuneelle uhkailijalle. Tuona hetkenä hän usein tuntee läheistenkin hylänneen ja usuttaneen virkavallan kimppuunsa. Pispalanrinteessä virkavallan puheet tai maanittelut eivät auttaneet. Kello 21.26 talossa kajahti laukaus. Hannu Roivainen ampui lähietäisyydeltä vaimoaan haulikolla ylävartaloon. Sen jälkeen hän tuli ulos talosta ja antautui poliisille. 56-vuotiaan Pirkanmaan Ammattikorkeakoulun lehtorin henkeä ei voitu pelastaa, vaikka paikalla oli ammattitaitoista lääkintähenkilökuntaa.

Poliisin toiminta

Pispalan haulikkosurmaksi nimetty henkirikos on herättänyt laajaa keskustelua. Tampereella Roivaisia pidettiin menestyvänä yrittäjäperheenä, jonka asiat näyttivät olevan kunnossa. Hannu Roivaisen juuret ovat Savossa ja hän tapasi vaimonsa Kuopiossa jo nuoruusvuosinaan. Hannu kävi teknillisen koulun ja hänen tuleva vaimonsa kouluttautui hoitajaksi. Perhettä kohdanneesta murhenäytelmästä tyrmistynyt lähipiiri on puhunut pitkästä rakkausavioliitosta.

Vaimolla oli Tampereella lehtorin virka ja Hannu Roivainen on toukokuussa 2007 rekisteröinyt uuden yrityksen, jonka päätoimiala on ”yleiset talonrakennustyöt”. Myös puoliso oli mukana yrityksessä. Roivaisten talo Pispalassa on yksi harjun hulppeimmista. Viime vuonna perhe hankki kalliin veneen ja vaimo suoritti avomerilaivurin kurssin. Vaimolle hankittiin uusi auto ja muutenkin elämisestä näkyivät vaurauden merkit. Tampereella on kyselty, miksi poliisi ei estänyt uhkauksen kohteeksi joutuneen naisen surmaamista. Poliisi ehti olla tapahtumapaikalla 23 minuuttia, mutta ei pystynyt estämään silmiensä edessä tapahtunutta henkirikosta. Poliisi valmisteli lähitalojen evakuointia, mutta ei näyttänyt suunnittelevan tunkeutumista rakennukseen. Piiritystilanteen kenttäjohto ei ole puolustellut eikä selitellyt toimintaansa. Tutkinnanjohtajana henkirikoksessa toimineen rikoskomisario Hannu Kallioniemen mukaan Erämiehenkadulla valittiin neuvottelulinja, joka ei tässä tapauksessa tuottanut toivottua tulosta. Hyökkäys asuntoon olisi voinut johtaa samanlaisiin seuraamuksiin, minkä jälkeen viranomaisten toimintaa olisi arvosteltu yhtä voimakkaasti. Kun Hannu Roivainen 4.12.2007 tuotiin vangitsemisoikeudenkäyntiin Tampereen käräjäoikeuteen, hän astui saliin kangashuppu päässään. – Ottakaa se huivi pois päästänne, määräsi puheenjohtaja. Katuvainen ja viranomaisten kanssa yhteistyöhaluinen Roivainen vangittiin istunnossa todennäköisin syin taposta epäiltynä.

Suljetuin ovin

Pispalan haulikkosurman varsinainen oikeuskäsittely aloitettiin Tampereen käräjäoikeudessa 21.2.2008. Nyt Hannu Olavi Ilmari Roivainen saapui oikeussaliin selkä suorana ja kasvojaan peittelemättä. Asianomistajan paikalle istuivat Roivaisen lapset. Käräjätuomari Seppo Tervonen salli kuvaajien kuvata salissa pari minuuttia ennen istunnon alkua. Tuohon tämän henkirikosjutun julkisuus päättyikin. Syytetty ja hänen kolme poikaansa vaativat jutun käsittelyä suljetuin ovin, ilman yleisön läsnäoloa. Perusteluiksi esitettiin, että jutun käsittely tulee sisältämään tietoja muun muassa syytetyn ja uhrin terveydestä.

Paikalla olleet julkisen sanan edustajat yllättyivät, kun käräjäoikeus suostui vastaajan ja asianomistajien pyyntöön. Juttuun liittyvät asiakirjat julistettiin salaisiksi 60 vuoden ajaksi. Kun käräjäoikeuden päätös tavoitti julkisuuden, ilmaantui nettipalstoille ihmetteleviä kirjoituksia. Joku arveli, että niin sanottujen parempien piirien rikokset halutaan Suomessa käsitellä julkisuudelta salassa. ”Kyllä herra herraa suojelee”. Käräjäoikeuden perustelut ovat kuitenkin lainmukaisia, vaikka eivät aivan vallitsevan julkisuuskäytännön mukaisia. Suljettujen ovien takana kihlakunnansyyttäjä Minna Sihto luki Hannu Roivaiselle syytteen taposta ja ampuma-aserikoksesta. Hän vaati Roivaisen tuomitsemista vähintään 10 vuoden vankeusrangaistukseen.

Mielentilaan

Istuntopäivän aikana oikeus käsitteli juttua normaalissa järjestyksessä. Syyttäjän kutsumana paikalla oli kolme todistajaa, joista kaksi oli virkapukuisia poliisimiehiä. Syytetty Hannu Roivainen esitti odotetusti käräjäoikeudelle pyynnön päästä mielentilatutkimukseen. Kun Tampereen käräjäoikeus iltapäivällä 21.2.2008 antoi jutussa välituomionsa, se totesi Hannu Olavi Ilmari Roivaisen syylliseksi vaimonsa surmaamiseen. Samalla oikeus määräsi syytetyn mielentilatutkimukseen. Sen arvellaan kestävän noin kolme kuukautta, joten jutun oikeuskäsittely jatkuu joskus kesäkuun aikana. Silloin määritellään, mihin rikoksiin Roivainen on rikosoikeudellisesti syyllistynyt. Samoin hänelle mitataan teoistaan rangaistus. Toimittajan vapaudella voi tässä kohtaa pohtia rangaistuksen pituutta. Mikäli Hannu Roivaisen katsotaan olleen tekohetkellä täydessä ymmärryksessä ja oikeus tuomitsee hänet syyttäjän vaatimuksen mukaisesti 10 vuoden vankeusrangaistukseen, joutuu Roivainen ensikertalaisena istumaan tuomiostaan viisi vuotta. Laskelmaa voivat murentaa mahdollinen syyntakeisuuden alentuneisuus ja rangaistusajan loppuun sijoittuva mahdollisuus päästä koevapauteen puoli vuotta ennen ehdonalaiseen vapauteen päästämistä.

---

Artikkeli julkaistu Alibin numerossa 3/2008